Pikkujuttuja matkan varrelta

Vielä kerran saan ihailla auringonnousua ikkunastani

Huomenna koittaa kotiin lähtö! Tänään teen koepakkauksen ja punnitsen laukkuni alakerran kuntosalin puntarilla. Jos pakaasi painaa liikaa, lähetän ylimääräisen painon DHL:n välityksellä pakettina Suomeen.

Tässä vielä pieniä tapahtumia ja asioita, joita en ole tainnut tulla kertoneeksi aikaisemmissa jutuissani ja jos olen, kerron ne nyt sitten uudestaan.


Karvoihin ei saa koskea! Potilaalta pitää saada lupa karvojen ajeluun ja jollei lupaa ole, ei niitä ajella lainkaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaikkapa koomapotilaan partaa ajettaisiin, kuten Suomessa. Karvoihin kajotaan vain, jos se on hengen säilyttämisen kannalta välttämätöntä, ja tällöinkin se tehdään mahdollisimman säästävästi. Muslimeille karvat on tärkeitä.

Mekka on tuolla

Jos potilaalle annetaan verta, pitää omaisen luovuttaa sama määrä sairaalan käyttöön. Näin ollen verivarasto pysyy tasapainossa. Potilas voi myös toivoa saavansa ainoastaan omaisen/tuttavan verta, jolloin tämä luovuttaa tarvittavan määrän esimerkiksi ennen leikkausta. Olemme sopineet täällä olevien suomalaisten kesken, että luovutamme toisillemme verta, jos tarve vereen jostain syystä tulee.

Kuten olen aiemminkin kertonut, on se ylävartalon paljastaminen niin hankalaa, niin hankalaa. Vaikka asia selitettäisiin arabiaksi tulkaten, ei varsinkaan rouvat millään haluaisi nostaa paitaansa, jotta saisin tarraläpyskät oikeisiin paikkoihin. Erään matamin kanssa meni tovi, kun intin, ettei sydänfilmiä kertakaikkiaan voi ottaa vaatteiden läpi. Esitin tavanomaisen pantomiimini ääniefektein. Paita ylös, fiu fiu. Vaan ei. Täti ei muka ymmärrä. Lopulta vetäisin oman paitani ylös ja sanoin, että näin! Rouva ensin hämmentyi, alkoi nauraa ja kiipesi laverille paita korvissa, kuten pitikin.

Teen täällä töitä suomalaisella tehokkuudella. Meillä on kaksi tiimiä, jotka toimivat samoin. Toinen tiimi on toisessa päätä klinikkaa, toinen toisessa. Triage nurse (1. tiimissä aina minä, 2. tiimissä vaihtelee) siis mittailee kaiken mahdollisen, jonka jälkeen toinen sairaanhoitaja haastattelee potilaan omassa huoneessaan. Lopuksi potilas menee lääkärin luo. Potilaita otetaan sitä mukaan, kuin ehditään, vaikka periaatteessa pitäisi ottaa vuorotellen. Yhtenä päivänä lääkäri pyysi tuskastuneena, etten olisi niin nopea: "olet liian tehokas! Toisella puolella on ollut 7 potilasta, minulla jo 18! En enää jaksa tätä tahtia. Ole kiltti ja hidasta."

Kuumemittari

Potilaanani oli prinssi, joka oli kuulemma ihan kuninkaan lähisukua (saudikollega kertoi). Oli mukava ja rento nuorimies ja juttelimme niitä näitä työskennellessäni. Kun tuli kuumeen mittaamisen aika (mitataan suusta tikulla), lipsahti kuumemittari niin, että tikun sijaan sormeni meni vahingossa prinssin suuhun. Onneksi prinssi oli huumorintajuinen, eikä loukkaantunut tai tuohtunut tapahtuneesta. Eikä purrut.

Potilaani kertoi etsivänsä itselleen toista vaimoa. Kysyi sitten minulta, josko suostuisin vaimoksi, johon minä leikinlaskuun yhtyen sanoin, ettei nyt onnistu, kun lähden ylihuomenna takaisin Suomeen. Herra kertoi matkusteleensa paljon Euroopassa ja saavansa kyllä viisumin, muttei ehdi mukaani. Sanoin, ettei aviomieheni varmaankaan pitäisi ajatuksesta, mutta siitäkin huolimatta potilas pyysi sähköpostiosoitettani. Huuteli vielä vastaanottotiskiltä myöhemmin, että minusta tulisi hänelle hyvä vaimo, onko nyt varma, etten antaisi yhteystietojani...

Kirjoitustaidottomat allekirjoittavat sopimuspaperit sormenjäljellään. Näitä papereita näkee tämän tästä.

Tyypillinen jono

Sain eilen lopputilin ja menin vaihtamaan shekkiä rahaksi. Vaikka täällä on jonotusnumerot, ei se välttämättä mitään meinaa. Taas kerran yksi herra meni ennen minua tiskille, vaikka tuli jälkeeni. Viimeksi oli sama juttu, joku etuili, ja tottahan minä kysymään kuuluvalla äänellä, että mitäs tämä nyt oikein meinaa! No tällä kertaa ukkeli meni takaisin istumaan ja minä jäin kädet puuskassa odottamaan sitä mun vuoroani, joka oli seuraavana. Pankkipoika sanoi, että aina kun minä olen pankissa, olen vihainen. Sanoin, etten ole vihainen, vaan päättäväinen, enkä annan kenenkään mennä ohitseni. Ja että mua ihmetyttää tämä jonotussysteemi, joka ei loppujen lopuksi kuitenkaan meinaa mitään. No nuorukainen sitten sanoi, että tästä lähin kun tulen pankkiin, mun ei tarvitse enää ottaa jonotusnumeroa, vaan tulen jonottamatta suoraan hänen tiskilleen. No selvä! Sillähän tämä etuiluongelma ratkeaakin.
No siinä sitten juteltiin muutenkin ja hän laski rahoja ja lopulta antoikin vahingossa 1000 SAR (noin 200€) liikaa. Tänään sitten sen ylimääräisen tonnin palautin ja pankinjohtajakin kävi kiittämässä. Musta tulikin sitten tämän ansiosta oikein kunnia-asiakas.

AC eli air condition

Last but not least: asuntomme lämpötila korjaantui jo melkein 2 kuukautta sitten, en ole vain muistanut siitä täällä mainita. Lähtölämpötilahan oli 17 astetta, kunnes korjaaja tuli kolme eri kertaa asiaa tutkimaan. Homma hoitui, mutta siten, että jääkaapista tulikin pannuhuone. Lämpötila kohosi 29 asteeseen, ja ei kun korjaajalle soittamaan. Eri heppu kävi kaksi kertaa ja sai lopulta lämpötilan ihanteelliseen 21 asteeseen. Ei se tosin siinä ole pysynyt, mutta 19 - 25 asteen välissä kumminkin.