torstai 1. tammikuuta 2015

Ja niin joulu joutui -vaan ei tänne

Tämän vuotinen joulukorttini Facebookin välityksellä
Eikä joutunut myöskään uusi vuosi, mutta sentään vuosi vaihtui, kuten muuallakin maailmassa.  Joulua tai uutta vuotta ei siis vietetä muulla tavoin kuin ehkä omissa pikku juhlissa neljän seinän sisällä. Jopa You Tuben kautta kuunneltavat englanninkieliset joululaulut on estetty kuningaskunnan  toimesta, kuten moni muukin muka arveluttava nettisivusto. Hyvin herkästi halutun sivun sijaan tuleekin ilmoitus, että kyseiselle sivulle pääsy on estetty sen sopimattoman sisällön vuoksi, vaikkei sivustolla mitään ihmeellistä olisikaan.

Jouluattona iski niin kova haikeus ja koti-ikävä, etten meinannut saada millään pokkaa eli iloista ilmettä pysymään. Jos joku toivotti mulle vaivihkaa hyvää joulua, kiitin, mutta sanoin toivovani tämän päivän olevan jo ohi. Kaiken surkeuden lisäksi kotona Suomessa sairastettiin molempien poikien toimesta ja uutena vuonna oli sitten Maken vuoro. Täällä olisi ollut suomalaisten omat joulujuhlat, mutta en halunnut osallistua niihin, koska uskon, että olisin ikävöinyt kotiin entistä kovemmin. Parempi oli vain yrittää elää päivä normaalin arjen tapaan.

Iltapäivällä tein sentään tonttulakin itselleni, joka herätti tietysti hilpeyttä. Illalla söin mansikoita, jotka olivat kitkeriä... Muutama skypeyhteyskin otettiin, mikä ei kyllä ikävää yhtään helpottanut.

Joulupäivänä menimme Jennyn kanssa joulusaunaan, johon mahduimme molemmat nippa nappa. Sauna ajoi kuitenkin asiansa ja heitimme vesipullosta miniatyyrikiukaalle vettä, koska löylyastiastoa ei löytynyt mistään. Ilmeisesti täkäläiseen saunakulttuuriin ei löylynheitto kuulu.

Uusi vuosi täällä vaihtui jo 24.10. ja vuodeksi tuli 1436. Sitäkään ei juhlittu mitenkään, ei täällä taideta muita juhlia juhlia kuin muutamaa uskonnollista juhlaa, jotka eivät ole osuneet mun olo aikaan. Uutta vuotta kuvastakoon nyt tämä kaunis auringonnousu, joka aamuisin huoneeni valaisee. Vuosi 2014 oli kohdallani todella onnistunut ja ihana, toivotan, että seuraavakin olisi onnellinen niin teille kuin minullekin!


5 kommenttia:

  1. Moi! Kiva lukea idän ihmeistä, kivasti kirjoitettu blogi!:) Pian pääset rakkaiden luo:) Onnellista uutta vuotta!
    t. Kirsi M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos :) Kiva tätä on ollut kirjoittaakin, eikä muistot haalene. Ajankulu on vaan ollut niin vinha, etten voi uskoa tämän olevan jo kohta ohi. Onnea vuodelle 2015 myös sulle :)

      Poista
  2. Helppo uskoa, miten koti-ikävä iskee joulunaikaan! Ja varmaan on sua ikävöity kotona. Mutta voi sitä iloa, joka odottaa kotiinpalaajaa:) Ikävä se onkin ( ainakin itselläni) se yksi iso piina, jos maailmalle halajaa noin parin vkon lomaa pidemmälle ajalle;)

    Huomasin juuri, että Profco hakee taas 3kk-6kk:n jaksoille sairaanhoitajia ja kätilöitä. Ilmeisesti siis jatkavat näitä lyhyitäkin pestejä?! Tuossa ilmoituksessa en ainakaan huomannut olevan aloitusajankohtaa ( tai arviota), mutta kai se useinmiten kuukausia voi viedä. Miten sulla, kauanko kesti hakuprosessi?

    Hyvää alkanutta vuotta! Mahdat olla niin monella uudella kokemuksella varustettu, kun kotia kohti jonkin ajan kuluttua suuntaat:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Peppi!

      Mun hakuprosessini kesti 2,5kk. Hoputtivat täyttämään paperipinot (hakupapereita oli siis todella paljon, varaudu, että vie aikaa!), mutta täällä päässä -Saudi style- kestikin sitten aina kaikki. Mun piti lähteä jo syyskuun alkupuolella, mutta venyi siis lokakuun lopulle.

      Hae ihmeessä, jos vähääkään siltä tuntuu. Kyllä tämä on ollut todella positiivinen kokemus, eikä välttämättä jää viimeiseksi. Eihän sitä koskaan tiedä. Aika meni tosi äkkiä ja kotiväkikin on pärjännyt hyvin -tosin kyllä he jo mua kotiin kovasti odottavat kuten minäkin kotiutumistani.

      Hyvää vuotta 2015 sullekin ja kertoile sitten, miten hakuprosessi etenee, kun sille asteelle pääset. Mielelläni myös autan sua, jos vain voin.

      Poista
  3. Kiitos, pidän mielessä!! Tähän erään en voi vielä hakea, mutta kyllä niin toivon, et mun vuoro on tulossa:)) Eikä siis enää missään hamassa "sit ku"- tulevaisuudessa:D Eli toivottavasti paikkoja on tarjolla jatkossakin:) Pitää ensin elää kesään ja nähdä miten ja minne kasvavat lapset asettuvat. Sen jälkeen voin realistisesti tsekata omia mahdollisuuksiani:)
    Kyllä sun (ja muutaman muunkin) blogit on antaneet tosi kivasti tietoa ja näkökulmaa mietintöihin!! Ja kuvat , ne elävöittää paljon!
    Kivoja kokemuksia sinne sulle vielä loppusuoralle! Palataan vielä...

    VastaaPoista