KFSH&RC ja CC

King Faisal Special Hospital & Research Center, Riyadh

.

Sairaalamme on siis nimeltään KFSH&RC eli King Faisal Special Hospital & Research Center (täällä kaikki mahdollinen, niin paikat kuin asiatkin, on kirjainlyhenteitä, esim. MCO, ITA, BLS, DSU, PAC, POCT jne. Mitään ei kutsuta oikealla nimellä). Kuvassa kaikki tuon korkean rakenuksen ympärillä olevat ruskeat rakennukset kuuluvat sairaala-alueeseen, vasemmasta laidasta oikeaan laitaan asti.

North Tower

Sairaala-alueelle rakennetaan koko ajan lisää, kohta aukeaa iso maksasairauksiin erikoistunut sairaala. Itseasiassa tänne oli palkattu ulkomailta töihin henkilökuntaa juuri tuohon pian valmistuvaan sairaalaan ja vasta perillä he saivat kuulla, ettei sairaala olekaan vielä valmis. Heidän sijoitettiin sitten pääsairaalaan ihan muille osastoille.

Magneettisairaalassa on koko ajan joku teemaviikko meneillään.

KFSH&RC kuuluu maailman sairaaloiden eliittiryhmään, sillä kun on magneettisairaala status. Magneettisairaala -nimitys on jenkeistä lähtöisin oleva sertifikaatti, jonka on saavuttanut vasta kuusi sairaalaa maailmassa. Magneettisairalat sijaitsevat Yhdysvalloissa, Australiassa (peräti kolme kappaletta), Singaporessa, Libaninissa ja nyt viimeisimpänä Saudi-Arabiassa.

Magneettisairaalan perusideana on vetää magneetin lailla sekä potilaita että eritoten hoitohenkilökuntaa puoleensa. Erityishuomiota kiinnitetään kehittämiseen mm. johtamisen, henkilöstön työolosuhteiden ja osaamisen sekä laadun ja potilasturvallisuuden alueilla.

Sairaalan aula

Sairaala on käytännöllisesti katsoen kokonaan marmoria, graniittia, loistetta ja kiiltoa. Aulaan tultaessa on kuin astuisi entisaikojen pankkien pääkonttoriin, on avaraa ja hienoa. Sairaalassa on posti/DHL:n kuljetuspalvelu, apteekki, pankki, Starbucks, kauneushoitola ja matkatoimisto (sairaala järjestää matkaliput ulkopaikkakuntalaisille kotimatkaa varten).


Sairaalassa työskentelee yli 10 000 työntekijää, jotka tulevat 68 eri maasta. Palkka jakaantuu epäreilusti: samasta työstä saa eri palkkaa riippuen siitä, mistä päin maailmaa tulee. Länsimaalaiset saavat parhaan palkan, kun taas intialaiset ovat huonoiten palkattuja. Palkkaerot ovat suuret, eikä niistä saa puhua yleisesti.

Sairaala-alueen pienoismalli ei mahtunut kokonaan kuvaan

Sairaala-alueella on useita asuntoloita naispuolisille  työntekijöille. Miespuoliset työntekijät asuvat sairaala-alueen ulkopuolella. Asuntolat muistuttavat mielestäni lähinnä apartamentos hotelleja, jokaisella on oma uima-allasalue ja kuntosali. Jokaisessa asuinkerroksessa on pesutupa, missä on useita pesukoneita ja kuivausrumpuja sekä oleskelualue.

Asuntoloiden ulkopuolella on portit, joita vartioidaan vuorokauden ympäri, kuten sairaala-alueen muitakin sisääntuloväyliä. Taksi avaa usein portilla ikkunan ja näyttää kyydissä olijat, ettei vain kukaan mies pääse livahtamaan tälle "ladies only" alueelle. Asuinalueelle pääsee sairaala-alueelta vain alueen omat asukkaat henkilökortillaan. Puutarhureina tosin on miehiä, mutta heitä ei lasketa.

Näkymä makuuhuoneeni ikkunasta uima-allasalueelle

Iso uima-allas

Social clubin Muharramin ohjelma

Oma asuinkompleksimme Jennyn kanssa on CC eli Compound C, joka on noin 5 minuutin kävelymatkan päässä sairaalasta (pikakävelynä 3 minuuttia, otin tänään ajan kellolla). C:n sijainti on todella hyvä, koska se on heti ison, yhteisen  uima-altaan (haaleaa vettä, ei kuumaa, kuten meidän omassa altaassa) ja SC:n eli Social clubin vieressä. Iso uima-allas on auki päivittäin, mutta kahtena päivänä viikossa se on auki vain miehille. Muuten se on auki perheille (miespuoliset saavat siis tulla perheenjäsentensä kanssa, mutteivät yksin) ja joinakin päivinä/aikoina vain sinkkunaisille.

Puutarhassamme on myös viileäallas. Oikeasti se on suihkulähde.

Social club on eräänlainen henkilökunnan kerho, joka järjestää niin ohjattua liikuntaa, tapahtumia kuin retkiäkin jäsenilleen edulliseen hintaan. Jäsenet saavat myös alennusta monista sairaala-alueen palveluista. Social clubilla on muutama pikaruokaravintola ja kauppoja sekä mukava terassi, missä voi istuskella ilta-auringossa.

Mun makkari. Jatkuu vielä vaatehuoneella toisessa päässä.

Jennyn ja mun asunto on viidennessä kerroksessa. Molemmilla on omat tilavat makuuhuoneet, vaatekaapit, kylppärit ja yhteinen olohuone ja keittiö. Asunto on muuten ihan kiva, mutta ilmastointi on liian tehokas (palelee) ja sänky kova (öisin herää, kun kääntää kylkeä. On kuin kalliolla makaisi).

 Ensimmäiset 2,5 viikkoa heräsin kyljenkääntelyn lisäksi joka ikinen aamu ennen viittä jollotukseen, eli rukouskutsuun. Minareetteja on täällä lähituntumassa useita, joten kun yksi alottaa, vetää toinen vasta henkeä ja jatkaa ekan lopetettua vielä kolmannen kanssa yhdessä sekalaisena kaanonina. Itse rukouksen ajan on hiljaista, sitten se taas alkaa uudestaan vähän yli viisi kertoen,  että rukoushetki on nyt ohi.

Meidän olkkari. Oikealta pääsee keittiööön.

Täältä ei löytynyt tiskiharjaa.

Ihmettelin, miksi kukaan muu ei tunnu heräävän tähän varsin sydäntäsärkevään, lähinnä tuskaiselta valitukselta kuulostavaan kailotukseen, kunnes tajusin, että makuuhuoneeni ikkunan ylin kahva ei ollut kunnolla kiinni ja äänet kuuluivaat siksi ulkoa todella hyvin.

Nyt en enää jollotukseen herää, vaan herään ihan muuten vain viiden maissa: 2,5 viikkoa teki tehtävänsä ja sisäinen kelloni on virittäytynyt paikalliseen tapaan herättämään minut aamurukouksen aikaan. Hyödynnän sen kuitenkin lähtemällä usein aamukävelylle alakerran kuntosalin juoksumatolle ennen töitä.














Meidän kuntosali on pieni (maksaa n. 5€/kk), mutta Compound F:n kuntosali on valtavan iso ja siellä järjestetään myös ryhmäliikuntatunteja, kuten spinningiä. Sinne on kuitenkin  sen verran kävelymatkaa, että itseni tuntien en tulisi käyneeksi siellä niin usein, kuin olisi tarvis.