Ai niin... Töitä!

Niin, mitä mä tänne Saudi-Arabiaan tulinkaan tekemään?!

Työpäivät ovat pitkiä, ilta- tai yölisiä ei ole kuten ei myöskään lauantai- tai pyhälisiä.

Työasu

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti tulla tänne heräämöhitajaksi. Koska olen täällä kuitenkin niin vähän aikaa ja koska heräämöhoitotyöhön vaaditaan erilaisia kursseja käydyksi ja niistä sertifikaatteja, sovittiin, että menenkin päiväkirurgiselle osastolle.

Työajanseurantalaite (skannaa kämmenen)

Oltuani DSU:lla (Day Surgery Unit) puolitoista päivää marssin osastonhoitajan, joka on oikein mukava, mutta jämäkkä arabimies, juttusille. Sanoin, ettei päiväkirurgia oikein taida olla arabiankielitaidottomalle oikea paikka, siellä kun sairaanhoitajan pääasiallinen tehtävä on alkuhaastattelu sekä kotihoito-ohjeiden antaminen ja kysymyksiin vastaaminen. Haluan työssäni olla mahdollisimman paljon hyödyksi ja työskennellä itsenäisesti, joten sainkin sitten saman tien siirron PAC:lle eli Pre-Anesthesia Clinicille, joka keskittyy potilaan terveydentilan kartoittamiseen ennen leikkausta.

Kaksi naiskollegaani. 

Kollegani ovat kaikki arabeja. Sairaanhoitajista naisia on  ainakin 3 (en ole varma, koska en erota heitä toisistaan), miehiä 1-2 riippuen siitä, tarvitaanko päiväkirurgisella osastolla apua. Lääkäreistä kolme on anestesialääkäreitä ja yksi sydänlääkäri, kaikki miehiä, mutta he toimivat kiertävästi eli joka päivä ei ole sama kokoonpano. Lääkäreiden kansallisuus on sekava.

Työ on todella kivaa ja pystyn hoitamaan sen ilman apua (joskus tosin tarvitsen tulkkausapua, jos potilas ei tahdo lähteä odottamaan lääkärin vastaanottoa odotustilaan). Minulla on 20-30 potilasta päivittäin, lähes kaikki arabeja. Työssäni mukavinta on, että saan olla tekemisissä ihan normaalien saudien kanssa -tosin on mulla tähän mennessä ollut yksi VIP potilaskin, noin 30 vuotias prinssi.

Lisäksi työaika on loistava. Joka päivä klo 7:30 - 17, paitsi torstaisin, jolloin pääsemme jo klo 16 kotiin. Päiväkirurgisella saattoi työt alkaa jo klo 6:30, mikä ei sopinut mun aamukävely harrastukseeni (juoksumatolla reipasta kävelyä noin tunti ennen töitä). Aamupäivällä on puolen tunnin kahvitauko, lounastauko on tunnin mittainen. 

Minun tehtävänäni on mitata pituus, paino, verenpaine, happisaturaatio, pulssi, lämpö ja tarvittaessa verensokeri. EKG:n otan kaikilta yli 40 vuotiailta naisilta, joilla ei ole vuoden sisällä otettua sydänkäyrää papereissaan. Miehiltä en saa EKG:tä ottaa, vaikka erehdyksissä sen kerran otinkin. Ihmettelin, miksi kyseinen herra oli niin hämmentynyt pyytäessäni häntä pötköttämään laverille yläruumis paljaana. Lopulta hän oli kyllä ihan rentoutunut ja tyytyväisen oloinen ja kysyi, olenko naimisissa. Eli naishoitajat ottavat EKG:n naisilta, mieshoitajat miehiltä.

Naisia EKG:n otto (vai yläruumiin paljastaminen?) jännittää niin, että he varmaankin kuvittelevat sen olevan elämänsä päätepiste: se oli nyt siinä! Rukouksia mutistaan ja huokailut ovat sydäntä särkeviä. Kaikki ovat kuitenkin vielä tähän mennessä helpottuneina nousseet lavitsalta ja päässeet jatkamaan elämäänsä.

Kuoleva ihminen muuten toistelee islamilaista uskontunnustusta: lā ilāha illā-llāh wa-muḥammadun rasūlu-llāh eli "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa". Jos nämä ovat hänen viimeiset sanansa, on seuraava etappi takuuvarmasti paratiisi. Jos ei enää kykene puhumaan, riittää etusormen nosto kohti taivasta. Omaisten surua helpottaa, jos he kuulevat, että heidän omaisensa viimeiset sanat olivat nämä, tai se sormi oli pystyssä.

Vartalon peittäminen on sukupuolesta riippumatta todella tärkeää. Yleensä naisilta näkyy vain silmät, joskus eivät nekään. Se, kuka siellä kaiken alla oikeasti on sisällä, on potilaasta itsestään kiinni. Mitään henkilötunnuksia tai -kortteja ei ole, ainoastaan Medical Record Number (MRN) eli henkilökohtainen potilasnumero, jota potilaat eivät yleensä itse muista. Vastaanotolle siis kutsutaan nimellä, henkilöllisyyttä ei tarkisteta millään tavalla.

Työssäni haasteellisinta onkin juuri tämä nimeltä kutsuminen, toisin sanoen nimien lausunta. Esimerkkejä nimistä: Shahad Ablr (lyhenne nimestä Abdulrahman) Abdl (lyhenne Abdullah) Alrezqi. Aluarbouea, Almudhesh.  Yleensä nimet lausutaan, kuten ne kirjoitetaan, mutta painotus saattaa olla merkittävä nimen tunnistuksen kannalta. Väliin saattaa myös tulla tukahtuneita nielaisuja ja soroäänteitä, mutta niitä en edes yritä tuottaa. Jossain menee raja mullakin itseni nolaamisen kanssa!

Menen yleensä seisomaan miesten ja naisten odotustilojen väliin ja huudan nimen (etunimi, isän nimi, isoisän nimi ja sukunimi) niin hyvin kuin taidan. Jos ketään ei näy, huudan nimet uudestaan eri tavalla painottaen. Kolmatta kertaa samaa nimeä eri tavalla huutaessa tuntuu jo hieman nololta ja välillä itsekseni siinä vähän hihittelen. Usein miehet tulevat paikalle ensin, tarkistavat vielä nimen ja sitten kutsuvat naisensa joko puhelimella soittaen tai naisten puolelle huutaen. Arabialainen kollegani sanoi, että saatan lausua ja painottaa nimen ihan oikein, mutta he (saudit) eivät vain viitsi tulla heti, vaan vasta minuuttien kuluttua. Ei ole kiirettä, ehei. Kuuluu kulttuuriin. Myös rukoushetket pysäyttävät toiminnan (katossa on aina nuoli, missä Mekka sijaitsee, jotta rukoussuunta on oikea. Mattoja rukoilua varten kannetaan yleensä mukana, mutta myös sairaalalla on mattoja lainaksi).

Naisten mukana tutkimuksiin ja vastaanotolle tulee sukulaismiehen lisäksi (joka on siis must) jos jonkinlaista seuralaista. Ollaan siis lähdetty oikein joukolla liikkeelle, joskus koko remmi ei edes mahdu tutkimiushuoneeseen. Usein pyydetään myös, että kaikki saisivat käydä puntarilla -kaikki vaatteet päällä, totta kai, kenkiä myöten. Mullehan se vain sopii, lähinnä vain naurattaa ja yleensä kehoitan vielä astumaan pituuden mittaukseenkin, kun kerran siellä ovat. Mihinkäs meillä kiire olisi, kun ollaan Saudi-Arabiassa?!

Kunniakirja hyvin tehdystä työstä

Työ on siis leppoisaa ja viihdyn erinomaisesti. Olen opetellut arabiaksi kaikista tärkeimmät sanat, joita tarvitsen mittailuissani, ja potilaat ilahtuvat, kun niitä käytän. Huumorilla pärjää täälläkin hyvin, se laukaisee jännitystä molemmin puolin. Jos potilas ei osaa yhtään englantia ja puhuu vain sinnikkäästi minulle arabiaa, vaikka olen hänelle kertonut, etten sitä itse osaa puhua tai ymmärrä, puhun takaisin suomea. Monet naurut on naurettu yhdessä, kun kumpikaan ei ymmärrä toisen puheesta yhtään mitään. Englannin kielen taitoisille kerrottuani, että olen Suomesta, ovat ihan kaikki sanoneet: "good country" tai "Finland is good". Kotimaallamme on siis hyvä maine Saudi-Arabiassa ja pyrin omalta osaltani parhaani mukaan pitämään sen sellaisena.