Juhlaa...

Lyhyen ajan sisään osallistuin kaksiin juhliin (juhliahan täällä olisi tosiaan joka viikonloppu, mutta mua kiinnostaa vain ne, joihin on joku syy osallistua): viime lauantaina oli osastomme DSU:n  eli Day Surgery Unitin juhlat ja maanantaina itsenäisyyspäivävastanotto Suomen suurlähettilään residenssissä.

Osastomme juhlat pidettiin isolla uima-altalla klo 9-11. Saavuin juhlapaikalle tasan yhdeksältä ja muutama muukin (järjestämisestä vastaava) oli jo paikalla. Siinä sitten istuskelin ja ihmettelin, missä muut ovat, mutta mikäs kiire tässä. Mukavahan sitä on juhla-asussa auringossa istuskella, vaikka olisinkin mieluummin ollut bikinit päällä jossain ihan muualla...

Työkavereita

Pikku hiljaa ihmisiä alkoi tulla ja lopulta paikalliseen tapaan (enkö jo ala oppia?!) kemut alkoivatkin  vasta klo 10:30. Lähes kaikki toivat jotain suuhunpantavaa, itse toin juomia. Hyvää kannatti kyllä odottaa: ruoka oli aivan ihanaa, oli sooseja ja leivonnaisia, suolaista ja makeaa.

Syöminkien lisäksi ohjelmassa oli lahjojen jako. Jokainen oli ostanut noin 100 rialin (20€) lahjan henkilölle, jonka paperilapulla olevan nimen oli  nostanut kiposta. Itse sain apulaisosastonhoitajamme Everin ja ostin hänelle hopeiset korvikset. Omaa lahjaani en ole vielä avannut, haluan säästää sen jouluaatoksi, jouluni ainoa paketti kun on.






Maanantaina oli sitten The Juhlat, eli itenäsyyspäivä vastaanotto Suomen suurlähettilään luona. Koska kyseessä oli erityinen juhla, oli turvatoimetkin sen mukaiset. Diplomaatti alueelle tultaessa  sotilaat tarkastivat autoja ja meidänkin kuskia kuulusteltiin pidempään kuin normaalisti ja itse juhlapaikan ympärillä oli niinikään useita aseistautuneita sotilaita vahdissa. Koska kutsu oli henkilökohtainen, tarkastettiin nimet listasta ennen sisään pääsyä.

Salakuva sotilaista. Ainakin toinen taisi arvata kuvauksen todellisen kohteen

 Juhlien oli määrä alkaa klo 19:30 (olimme tietenkin ajoissa) ja kestää pari tuntia. Kättelimme suurlähettiläs pariskunnan ja vielä joitain muitakin (oli kunniakonsulia ja ties mitä muuta herranterttua, joiden titteleitä en enää muista, nimistä puhumattakaan) ja siirryimme kauniisti koristellulle allasalueelle. Ja siihen se hienous sitten loppuikin.
Sitten vain odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Ruokatarjoilu oli katettu osin ulos ja osin sisälle, mutta kippojen päällä oli yhä suojukset, eikä kukaan kehoittanut astumaan pöytään. Näissä juhlissa tosin seistiin pikku pystypöytien ääressä, keille sitten ylipäätään pöytätilaa edes riitti.






Juomatarjoilu sisälsi vain virvoitusjuomia, vettä ja mehua, ei ollut kuohuvaa eikä muutakaan alkoholipitoista. Myöhemmin tosin tarjoiltiin ilmeisesti ainakin viinejä, mutta me olimme jo lähdössä siinä vaiheessa kotiin, eikä viini olisi muutenkaan nyt näin arki-iltana maistunut.



Kun ruokailu vihdoin alkoi klo 21, oli sekin erittäin suuri pettymys. Salaatit maistuivat, mutta karjalanpiirakat olivat täysin mauttomia (suola unohtunut?), kana kuivaa ja sitkeää, lihapullat mauttomia, mikä oli sinänsä saavutus tässä mausteiden ihmemaassa ja lohi jäähtynyttä. Jälkiruokanakin oli erittäin kuivia leivonnaisia, eikä kahvia tai teetä ollut kyytipojaksi tarjolla. Oikein hävetti, koska kutsuvieraiden joukossa oli myös paljon silmäätekeviä ulkomaan edustajia.

Lähdimme heti syötyämme puoli kymmenen maissa ihmetellen, mikä tässä kaikessa oli oikein jujuna -odottaa puolitoista tuntia kuivunutta ja jäähtynyttä ruokaa ilman minkäänlaista selvitystä, mitä tulee tapahtumaan ja milloin. Kun kättelimme lähtiessä isäntää, hän selitti, että  viivästys johtui kunniavieraan myöhästymisestä (reilu 2 h). Saudiprinssin oli määrä aloittaa täytekakku (jota emme siis päässeet maistamaan) ja pitää jonkinlainen puhe. Kuulimme myöhemmin, että prinssi oli tullut heti kohta meidän lähdettyämme, leikannut kauksta ensimmäisen palasen ja sen jälkeen istunut tuppisuuna paikallaan.