Vihdoinkin perillä!

Olen ollut täällä jo 5 päivää, mutta vasta nyt pääsen käsiksi blogiini. Pääasia, että yhteydet tomii ja salasanankin sain vaihdettua, koska olin sen jo ehtinyt tässä välissä unohtaa.

Tästä se seikkailu alkaa!

Viime viikon keskiviikkona sain aamupäivällä puhelun välitystoimistolta: lähtö olisi perjantaina, eli vajaan 2 vuorokauden kuluttua, klo 7:30 aamulla. Meitä lähtisi yhteensä viisi sairaanhoitajaa, mikä oli kiva uutinen. Mieluummin eksyy yhdessä kuin yksin. Lisäksi vaihtoaika Frankurtissa olisi seitsemisen tuntia, joten seura tulisi tarpeeseen. Kiire tuli, mutta sain kaiken pakattua Maken avulla ja pääsin onnellisesti matkaan asianmukaisesti vaatetettuna.

Matka sujui hyvin. Lufthansan koneet sekä Helsingistä että Frankfurtista  lähtivät myöhässä, mutta Riadiin saavuimme vain vajaan tunnin myöhässä heti puolenyön jälkeen.

Minä ja kämppäkaverini Jenny Riadin kentällä (jossa ei saa kuvata)

Hienolla, modernilla lentokentällä kaikki sujui kuin liukuhihnalla. Meidät haettiin erikseen pääjonon ohi passin/viisumin tarkastukseen, jossa otettiin sormenjäljet ja valokuva iirksistä. Arabiasuinen passintakastaja oli kovin hymyileväinen ja jutusteli niitä näitä kysellen aikomuksistani jäädä pidemmäksikin aikaa kuin vain 3 kuukaudeksi. Ajattelin heti, että ahaa: nyt tässä yritetään saada mut lipsauttamaan, että aionkin jäädä pidemmäksi aikaa maahan ja jo kohta vietäisiin jonnekin lentokentän tyrmään odottamaan jatkotutkimuksia/tunnustusta. Vakuuttelin, etten varmasti jää tänne, kun lapset ja mies odottavat kotona, mutta ystävällinen herra vaan jatkoi, että perhe tulee sitten perässä. Tulkitsin siis small talkin täysin väärin, koska en uskonut sellaista Saudi-Arabiassa olevan.

Olimme asunnollamme 20 tunnin matkustelun jälkeen klo 2 aikaan aamuyöllä. Uusi kotimme on ylimmässä, 5 kerroksessa oleva siisti kolmio. Molemmilla on omat makuuhuonet ja kylpyhuoneet sekä vaatekomerot ja paljon kaappitilaa. Meille oli molemmille tuotu pahvilaatikolliset eri kuivaruokia ja jääkaapissa oli paljon vettä, leipää ja juustoa. Vaikka väsytti, sain ylivireystilani vuoksi unta vasta neljältä.
 

Uusi koti, ikkunani on ylimmässä kerroksessa 3. oikealta

Aamulla lähdimme herättyämme altaalle. Lämpötila oli 35 astetta ja ajattelimme jo hetken kuluttua pulahtaa vilvoittavaan veteen. Vesi oli ehkä noin 37 asteista, joten se siitä vilvoituksesta, mutta oli se sentään märkää.

Kollegani Soile Peijaksen sairaalasta -Saudi-konkari ja nyt tällä erää jo toista vuotta täällä töissä- tuli tuomaan meille laina-abayat, jotta pääsemme ostamaan omat läheiseen ostoskeskukseen.

Soile ja mä

 
Taksi ostoskekukseen maksoi 2 €. Meillä ei ollut huiveja päässä, vaikka mukana ne tietenkin olivat, mutta hypermarketin uskonnollinen poliisi oli onneksemme tällä kertaa ostoksilla eikä työtehtävissä eikä täten puuttunut asiaan. Kävimme syömässä KFC:ssa perhepuolella, jossa saimme olla keskenämme. Miesten puolella taisi olla enemmän porukkaa.

Koska oli lauantai, oli viikonlopun viimeinen päivä ja arki alkaisi seuraavana päivänä -vaan ei meille. Ainoa virallinen osallistumisemme sunnuntaina oli teejuhliin ja sairaalakierrokselle iltapäivällä, joten saimme taas oleilla aamupäivän altaalla. Nämä ensimmäiset kaksi päivää olivat kuin olisi lomalla ollut, joten tämä oli paras mahdollinen alku uudelle työrupeamalle King Faisal Hospital and Research Centerissä!