Kohta mennään!

Hoohetki lähenee, mutta kuinkas ollakaan: koska Saudi-Arabiassa on pyhiinvaelluskuukausi ja loma-aika, ei lentolippuja kuulu. Töiden pitäisi alkaa viikon kuluttua maanantaina (siis 20.10), mutta mikäs kiire tässä on... Mun vika työpäiväni Peijaksen sairaalassa on 16.10., joten sen jälkeen mikä tahansa ajankohta sopii.

Olen hankkinut ne pakolliset väljät, peittävät ja mustat matkavaatteet. Maken mielestä tosin päällimmäisen nelulehuljakkeen läpi näkyy  käsivarsien ihoa, mutta näkyköön! Enhän mä nyt voi mitään vuorellista kolttua matkalle laittaa. Kaulaani kiedon värikkää huivin, jottei ihan tylsäksi mene...

Epätodellinen olo. Oikeastaan en edes halua ajatella, miten kauaksi aikaa lähden pois kotoa, muuten saattaisi alkaa ahdistaa. Enkä missään tapauksessa kotona vello esi-ikävästä enkä hoe, että kohta menen, kohta mene, vaikka mielessä se enenevissä määrin onkin. Eniten jännittää viimeiset hyvästit, ja koska olen itkijänainen, tulee siitä ihan hirveää. Päästääköhän ne edes koneeseen...

Oletettavasti siis alkuviikosta varmistuu lähtöpäivä. Viisumihan mulla jo onkin (government visa, koska siellä ei ole sellaista kuin tourist visa), voimassa 90 päivää (ei passaa hymyillä tässäkään virallisessa kuvassa. Vaikeaa oli pitää pokka kuvaa otettaessa...).

 Rahaakin jo vaihdoin, siinäpä vasta leppoisan näköiset heput, eikö?!

Enää matkalaukun pakkaaminen siis edessä, mutta sen teen varmaankin tapani mukaan vasta viime tipassa. Eihän siellä juuri vaatteita tarvita, kun se abaya on pakollinen vähän joka paikassa ja töissä työunivormu... Ystäväni ja vanha kollegani Soile tosin viettää erittäin vilkasta sosiaalista elämää siellä (juhlia, matkoja, juhlia, matkoja... Niin ja välillä töitä) joten kai muutama normaali vaatekin mukaan on otettava. Halloween juhlat kuulemma tulossa pian, pitääkin käydä ostamassa kasvomaalit mukaan.